Euroopassa tarvitaan lääketieteellistä innovointia

Julkisten ja yksityisen sektorin välistä yhteistyötä tarvitaan innovaatioiden kannustamiseksi.

Johtavat eurooppalaisen lääketieteellisen innovoinnin edistäjät vaativat suunnanmuutosta: jotta talouskasvu ei estyisi, eurooppalaisten lainsäätäjien tulisi harkita yhteistä strategiaa, joka asettaa potilaat keskiöön.

Vuonna 2009 EU käytti 1,91 prosenttia BKT:staan, kaikkien tuotettavien tuotteiden ja palvelujen arvosta, tutkimukseen ja kehitykseen (T&K). Tämä ilmeneeOrganization for Economic Co-operation and Developmentin (OECD) antamista tiedoista. Se on merkittävästi vähemmän kuin Yhdysvaloissa (2,82 prosenttia) ja Japanissa (3,36 prosenttia) samana vuonna.

Euroopan komissio reagoi tilanteeseen vuonna 2010 julkistamalla kunnianhimoisenEurooppa 2020 -kasvustrategian, jolla se pyrkii lisäämään T&K-investointien osuuden kolmeen prosenttiin BKT:stä vuoteen 2020 mennessä. Komissio arvioi, että suunnitelma loisi onnistuessaan 3,7 miljoonaa työpaikkaa ja kasvattaisi vuosittaista BKT:tä 795 miljardilla eurolla.

Strategian tulokset ovat olleet tähän mennessä vaihtelevia. Vaikka suunta on oikea, EU on nostanut investointien osuuden vain 1,96 prosenttiin BKT:sta. Samaan aikaan Kiina nosti investointien osuuden 1,70 prosentista 1,99 prosenttiin ja ohitti EU:n ensimmäisen kerran tällä alueella.

ShootingStar-chart

 

”Euroopan komissio on jo pitkään varoittanut, että Kiina on ottamassa EU:n kiinni T&K-investoinneissa”, kertoo Michael Jennings, komission tutkimustoimien tiedottaja, Nature Newsille. ”EU tarvitsee nyt kunnon sysäyksen eteenpäin julkisen sektorin ja ennen kaikkea yksityissektorin T&K-menojen kasvattamiseksi.

Esteenä on kuitenkin byrokratia. Vuonna 2001 kliinisistä tutkimuksista annettu direktiivi on esimerkiksi lisännyt kliinisen tutkimuksen toteuttamiseen tarvittavaa aikaa ja siihen kuluvia kustannuksia. Direktiivin parantamiseksi laaditussa ehdotuksessa todetaan, että direktiivin seurauksena kliinisiä tutkimuksia koskevat hakemukset vähenivät vuosien 2001 ja 2011 välisenä aikana Euroopassa 25 prosentilla.

Innovaatioita on onnistuttu tekemään tietyissä tapauksissa, mutta hintojen sääntelymekanismien vuoksi uudet lääkkeet eivät ole potilaiden saatavilla. Marion Kroneabel, European Association of Pharma Biotechnologyn toimitusjohtaja varoitti Nature BioTechnology -julkaisussa seuraavasti: ”Tämä voi vaikuttaa innovointiin, koska lääkkeiden hintojen lasku vähentää biolääkealan yritysten kannustinta investoida T&K:een.” Tämän suunnanmuutoksen johdosta useat yritykset ovatkin päättäneet olla tuomatta tuotteita myyntiin tietyissä maissa.

”Prosessi, joka ulottuu laboratoriosta potilaan sairasvuoteelle, ei ole EU:ssa yhtä tehokas kuin Yhdysvalloissa ja Japanissa”, sanoo Yale School of Managementin professori Constance Bagley. ”Erityisesti rajoitukset, jotka koskevat julkisin varoin rahoitetun tutkimuksen vastaanottamista yliopistoilta sekä tutkijoiden mahdollisuuksia perustaa uusia yrityksiä tai myydä tai lisensoida tutkimusta, eivät ole yhtä pitkälle kehittyneitä kuin Yhdysvalloissa.”

Pugatch Consilium -konsulttiyrityksen raportin mukaan tässä olisi apua menettelytavoista, jotka kannustavat julkisen ja yksityisen sektorin väliseen yhteistyöhön. Raportissa todetaan, että terveydenhuollon julkisten ja yksityisten rahoituslähteiden yhdistäminen voisi antaa potilaille lisää hoitomahdollisuuksia ja edistää innovointia ja kilpailua. Lisäinvestointeja tulee tehdä myös erilaisten ohjelmien puitteissa. Niistä on esimerkkinä julkis-yksityinen Innovative Medicines Initiative -tutkimusohjelma, jonka tavoitteena on kehittää uusia hoitoja.

Teknologiansiirtoa koskevien käytäntöjen on myös oltava selkeitä. Yksi tämän ymmärtävistä maista on Ruotsi, jossa T&K-investointien osuus BKT:sta on 3,40 prosenttia, minkä ansiosta se on yksi T&K:een eniten investoivista maista. Ruotsin hallitus ymmärsi tutkimustulosten kaupallistamisen tärkeyden ja perusti vuonna 2008 kahdeksaan yliopistoon teknologiansiirtokeskuksen innovoinnin edistämiseksi ja akateemisen tiedon siirron helpottamiseksi yksityiselle sektorille.

Samaan aikaan muissa EU-maissa yliopistot ja päättäjät keskustelevat edelleen siitä, onko julkisin varoin rahoitetuissa ohjelmissa kehitetyn tekniikan kaupallistaminen sopivaa. Bagleyn mielestä on. Hän sanoo, että ”tämän teollisuudenalan subventointia pahempi ajatus on se, että tutkimus, joka voi pelastaa ihmishenkiä, jääkin laboratorioihin, koska ei ole riittävästi rahoitusta sen kaupallistamiseksi.”